Minusta

Olen 48-vuotias helsinkiläinen kolmen pojan ja yhden tytön äiti. Lähes parinkymmenen toimittajavuoden jälkeen opiskelin uuden tutkinnon sosiaalialalta. Haluni konkreettisesti auttaa haavoittuvaan asemaan päätyneitä ihmisiä (sen sijaan että kirjoitan kriiseistään viihdetarinoita lehtiin) oli jo pitkään tuntunut kutsumukselta, joka minun on tässä elämässä vielä toteutettava. Suosittelen kaikille alanvaihtoa ainakin kerran elämässä: on etuoikeus aloittaa alusta!

Päivittäinen kirjoittaminen on ollut aina minulle yhtä tärkeää kuin hengittäminen, ja bloggaaminen erityinen lempilapsi. Huomasin kaipaavani bloggaamista, ja eläväni tiukan opintoputken jälkeen taas sellaista elämänvaihetta, jolloin aikaa liikenee myös kirjoittamiseen. Olen aiemmin pitänyt kahta suosittua blogia. Pientä elämää etsimässä oli samannimiseen kirjaani liittynyt monivuotinen blogini, joka löytyy vielä täältä. Se kuvasi silloista elämäntapaani maalle muuttaneena, omavaraisviljelystä ja ekoelämästä innostuneena suurperheen äitinä, joka etsi vastauksia riittämisen, jaksamisen ja elämäntavan hidastamisen kysymyksiin. Sitä edellinen, Meidän Perhe-lehden sivuilla ollut vauvavuoden äitiblogini Hulinaa ja hiljaisuutta ei ole enää luettavissa.

Tässä blogissa seurataan niitä asioita, jotka minua ovat aina kiinnostaneet: luonnonmukaista hyvinvointia, ihmisenä kasvamista, kaupunkiviljelyä ja kulttuuria, erityisesti inspiroivia kirjoja, elokuvia ja musiikkia. Entisenä kauneustoimittajana sydäntäni lähellä on ekokosmetiikka ja kaikki kauneuteen ja hyvinvointiin liittyvä meille +40-ikäisille. Kun suurin osa kauneusblogeista näyttää olevan suunnattu parikymppisille, minä haluan raportoida tuotteista, jotka sopivat +40-naisille, joille luomu on itsestäänselvä elämäntapajuttu.

Uudessa ammatissani minua kiinnostaa erityisesti asiakkaiden voimaannuttaminen luonnon (Green Care), sekä liikunnan ja tanssin keinoin. Olen harrastanut balettia reilut kolmekymmentä vuotta, ja nähnyt, että tanssisaleissa ei hiota pelkkiä liikkeitä, siellä harjoitellaan paljon isompia juttuja. Tanssitunnilla kamppaillaan oman elämän suurimpien kysymysten ja uskomusten kanssa, antaudutaan musiikille ja kauneudelle, noustaan oman elämän siiville.

Karjalaisevakkojen lapsenlapsena maailman pakolaiskysymys on ollut minulle aina läheinen, ja opinnoissani erikoistuin monikulttuurisuustyöhön. Läsnäolevaa kuuntelua harjoitin jo edellisessä ammatissani haastatteluja tehdessäni. Jo silloin huomasin, että meistä lähes jokaisella on kyky parantaa itseään omalla puheellaan. Minua tultiin usein kiittämään haastattelun jälkeen siitä, miten eheyttävältä oman tarinan ääneen puhuminen oli tuntunut, ja miten asiat olivat yhtäkkiä järjestyneetkin omassa mielessä uuteen ratkaisuun. Lisäoppia tähän olen hankkinut opiskelemalla motivoivaa keskustelua.

Teini-ikäisestä asti olen tutkinut eri viisausperinteiden filosofisia ja henkisiä oppeja sekä ollut kiinnostunut siitä, miten ihminen voi elää onnellista elämää. Kutsumukseni on tuoda maailmaan lisää valoa, inspiroida ja tukea ihmisiä kulkemaan omaa henkilökohtaista voimaantumisen polkuaan. Sydämestäni toivon blogini tuovan valoa juuri sinun päivääsi.